Valaistuneen Korkeimman Mestari Ching Hain arvostaminen

 

prety

Kirjoittanut Wild Grass

Kuulin kerran Mestarin mainitsevan kirjastosta, joka oli puolen tunnin kävelymatkan päässä Hänen asuinsijaltaan Himalajalla. Joka aamu Hän valmisti yksinkertaisen annoksen kuivaa ruokaa ja kulki kirjastolle jalan. Kun Hän oli välillä uupumuksen nujertama, Hän levitti kankaan sopivaan paikkaan matkan varrella ja otti esille chapatia (intialaista litteää leipää). Sitten Hänellä oli tapana poimia villejä kasveja tien varrelta, pestä ne sulaneella lumella, ripotella suolaa niiden päälle ja laittaa ne vierelleen. Tämä oli Mestarin ylellinen ateria – herkullinen voileipä, joka oli tehty chapatista, villeistä kasviksista ja suolasta. Hän joi myös juuri sulanutta lunta sammuttaakseen janonsa. Hänen yläpuolellaan oli sininen taivas, jossa oli siellä täällä valkoisia pilviryhmiä, jotka saivat ylevät vuorenhuiput näyttämään jopa sinisemmiltä kuin tavallisesti ja niiden lumihuiput vielä valkoisemmilta. Hänen alapuolellaan olivat pienet vihreät versot, jotka pilkistivät maasta odottaen tilaisuutta kasvaa. Etäisyyden päästä kantautui ohuen ilman läpi vilpittömiä ääniä laulamassa ylistystä Jumalalle, kun pyhiinvaeltajat kulkivat ylös pitkin vuoripolkuja. Kun Mestari hyräili lauluja meille, Hänen suloinen äänensä, kuin hopeiset kulkuset, jättivät meidät niin humaltuneeseen tilaan, ettemme tienneet, olimmeko Taivaassa vai maan päällä.

Mestari kertoo usein tarinoita ja vertauksia opetuksissaan. Yksi näistä tarinoista oli venäläisestä tsaarista nimeltä Peter, joka naamioitui kerran siviilihenkilöksi ja meni Eurooppaan oppimaan laivanrakennustekniikoita. Siellä hän kohtasi ryhmän venäläisiä rikollisia, jotka hän oli karkottanut. Näillä ihmisillä ei ollut kotimaata tai sukulaisia, ja elämä oli ankaraa. Tsaari Peter ystävystyi ja työskenteli heidän kanssaan, ja kun hän oli saanut koulutuksensa loppuun ja oli palaamassa kotiinsa, hän kysyi heiltä: “Haluatteko mennä kotiin?” “Tietysti haluamme”, he vastasivat, “mutta tsaari ei anna meidän palata!” Tsaari Peter sanoi sitten heille: “Olen tsaarin ystävä. Asia on kunnossa, jos palaatte minun kanssani.” Jotkut maanpaossa olevista miehistä eivät uskoneet häntä, ja he ajattelivat: “Hän on vain tavallinen siviilihenkilö kuten mekin. Kuinka hän voisi saada tsaarin antamaan meille anteeksi?” Joten he päättivät jäädä. Toiset pohtivat: “Hän on hyvä mies. Miksi hän petkuttaisi meitä?” Joten he palasivat kotimaahansa ja vapautuivat.

Samanlaisia tapauksia on tapahtunut suurten Mestarien kohdalla läpi aikakausien. He eivät voineet väittää olevansa Jumala, mutta he pystyivät sanomaan, että he olivat Jumalan ystäviä, koska tuntevat olennot olivat tietämättömyytensä ja suurten ennakkokäsitystensä sokaisemia. Meditaation aikana eräs naispuolinen henkinen harjoittaja saavutti kerran hyvin korkean ulottuvuuden ja näki Mestarinsa olevan Jumala. Kun hän heräsi samadhistaan, hän valitti Mestarilleen: “Olet aina väittänyt, että olet vain hyvin tavanomainen, tavallinen ihminen. Mutta kun menin Paratiisiin, näin, että olet Jumala! Olet johtanut minua harhaan koko ajan.” Hänen Mestarinsa vastasi: “Olen pahoillani! Mutta et olisi uskonut minua, vaikka olisinkin kertonut sinulle!” Vain ahkeran meditoimisen kautta voimme oivaltaa, kuinka mahtava Mestari on, koska voisi olla vahingollista Hänelle jos Hänen suuruutensa paljastettaisiin tavallisille ihmisille.

Intiassa oli hyvin kuuluisa Mestari, jolla oli monia oppilaita. Tämän seurauksena Hän tuli kateuden kohteeksi monien epäuskoisten mestarien keskuudessa, jotka usein aiheuttivat ongelmia Hänelle. Eräänä päivänä intialainen prinssi kuoli sairauteen ja kuningas haki apua monilta kuuluisilta lääkäreiltä, mutta kukaan heistä ei pystynyt elvyttämään prinssiä. Joukko pahoja miehiä suostutteli kuningasta hakemaan apua tältä Valaistuneelta Mestarilta. Mestari kieltäytyi lempeästi heidän painostuksestaan huolimatta.

“Sanot, että sinun Jumalasi on kaikkein korkein ja että olet yhteydessä Häneen. Jos rukoilet Häntä, Hän varmasti auttaa meitä!” Valaistuneet Mestarit eivät yleensä paljasta maagisia voimiaan, mutta tämä Mestari oli pakotettu myöntymään miesten vaatimusten edessä. “Hyvä on, teen sen, koska aiotte surmata minut, teen sen tai en!” Sanottuaan tämän Hän rukoili Jumalaa: “Ole kiltti ja elvytä tämä lapsi armollisella ja rakastavalla voimallasi!” Mutta poika oli hiljaa, joten kuningas ja kaikki muutkin jatkoivat Hänen pakottamistaan, jotta Hän osoittaisi voimansa. Viimein Hän sanoi: “Hyvä on! Nyt käsken sinua heräämään!” Ja prinssi heräsi taas henkiin. Nuo miehet raivostuivat ja valittivat kuninkaalle: “Näettekö, kuinka ylimielinen hän on. Jumalan voima ei pystynyt pelastamaan prinssiä, mutta kuitenkin hänen käskynsä onnistui. Hän haluaa osoittaa, että hän on mahtavampi kuin Jumala. Tämä on jumalanpilkkaa. Hänet on teloitettava.” He vaativat, että Mestari teloitettaisiin, ja Hän sai kammottavan rangaistuksen, Hänen lihansa hakattiin irti pala palalta.

Kaikki Valaistuneet Mestarit kärsivät suurista kivuista ja koettelemuksista. He asettavat Itsensä vaikeisiin tilanteisiin ja joutuvat suuriin vaaroihin tullessaan tänne pelastamaan tuntevia olentoja. Esimerkiksi Jeesus Kristus ristiinnaulittiin; Shakyamuni Buddhaa syytettiin väärin perustein ja kivitettiin ja monet muut Mestarit ovat kärsineet samanlaisista kohtaloista. Tämän takia meidän on niin vaikea löytää Valaistuneita Mestareita jopa silloin, kun He tulevat tähän maailmaan, koska Heidän täytyy suojella Itseään tuntevia olentoja varten. Kun saavutamme tämän oivalluksen, voimme olla yhä vain kiitollisempia Mestarillemme siitä, että Hän kohtaa rohkeasti koettelemuksia ja kestää raskasta uurastamista opettaakseen tuntevia olentoja, antaen meille täten mahdollisuuden seurata Häntä ja saada oppia Häneltä.

 

Top