Tervetuloa! Lapset!

Sm with kids

 

Valaistunut Mestari on sydämessämme

 

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Hsihun keskus, Formosa – 11. maaliskuuta, 1989

 

Kuulin kerran hyvin kiinnostavan tarinan Intiasta.

Ihmiset etsivät kaikkialta Jumalaa tai valaistunutta Mestaria. He olivat kuulleet, että Jumala on rakkautta tai että valaistunut Mestari on armoa, joten he kaikki halusivat etsiä Häntä, mutta kukaan ei tiennyt, missä Hän oli. Viimein he kuulivat, että Hän oli hiljaisessa luolassa Ganges-joen varrella, ja he menivät sinne etsimään Häntä. He pyysivät Häneltä kaikenlaisia asioita. ”Jumala, ole hyvä ja anna minulle tämä!” ”Jumala, ole hyvä ja anna minulle tuo!” ”Jumala, haluan lapseni valmistuvan!” ”Jumala, haluan vaimon!” ”Jumala, haluan aviomiehen!” ”Jumala, haluan rahaa!” ”Jumala, haluan hyvän aseman!”

Jumala oli uupunut ja sanoi: “Tämä on liikaa. En kestä tätä enää. Haluan kätkeä itseni. Mutta mistä voin löytää hiljaisen paikan?”

Jumalan neuvonantaja kutsui paikalle “Suurmestarin!”. Hänen Suurmestarinsa sanoi Hänelle: ”Voit mennä Mount Everestille. Siellä kukaan ei häiritse Sinua.”

Jumala vastasi: “Se on erinomainen ajatus.” Joten Hän kätki Itsensä sinne ylös. Jonkin ajan kuluttua muutama ihminen kiipesi vuorelle, ja sitten useammat ihmiset seurasivat perässä. Jumalasta tuntui, että hiljainen tyyneys oli mennyttä.

Hän valitti uudelleen: “Voi! Tämä on liikaa! En kestä tätä enää.”

Hän pyysi taas Suurmestarinsa neuvoa siitä, minne Hän voisi piiloutua, ja Suurmestari vastasi: “Ahaa! Tiedän erään paikan, jonne voit piiloutua ja josta kukaan ei löydä Sinua. Kukaan ei edes ajattele sitä paikkaa.”

Jumala kysyi: “Missä? Missä se on? Kerro minulle nopeasti!” Suurmestari vastasi: ”Se on ihmisten sydämissä. Jos piiloudut sinne, he eivät löydä Sinua.”

Silloin Jumala huudahti: “Kyllä! Juuri niin! Kuinka suurenmoinen Suurmestari oletkaan!” Joten Hän nopeasti meni ihmisten sydämiin ja piiloutui sinne. Todella, kukaan ei etsinyt Häntä sieltä; vain seikkailunhaluiset ja ”typerät”, jotka uskalsivat saada initiaation, ajattelivat Hänen etsimistään sieltä.

On totta, että Jumala on meidän sisällämme. Mitä tahansa etsimmekään, meidän tulisi etsiä sitä sisältämme. Jos etsimme kaikkein kauneinta asiaa, meidän tulisi etsiä sitä sisältämme. Jos etsimme kaikkivaltiasta voimaa, meidän tulisi etsiä sitä sisältämme. Älkää pelätkö aaveita ja demoneita ulkopuolellanne, älkää pelätkö ulkopuolellanne olevia hurjia ihmisiä, älkääkä kerjätkö apua ulkopuolellanne olevilta tuntevilta olennoilta, joilla on hyvää meriittiä antaakseen apua. Meidän tulisi pyytää itseltämme. Meidän tulisi kätkeytyä sisällemme, rukoilla sisällämme ja nauttia itsestämme. Kaikki on meidän sisällämme. Emme voi löytää mitään ulkopuoleltamme.

Mielestäni tämä tarina on hyvin kiinnostava. (Taputuksia) Jos siis haluatte nähdä minut, teidän tulisi etsiä minua sisältänne. Jumala on teidän sisällänne. Tämän takia sanotaan: ”Valaistunut Mestari on sydämessämme.” Jos ajattelette, että minä olen valaistunut Mestari, teidän tulisi etsiä sisäistä Mestaria sisältänne; Hänellä on käsittämätön voima ja Hän voi suojella, ohjata ja valaista sinua. Sinun tulisi kuitenkin olla kärsivällinen, koska hyviä asioita ei ole helppo löytää.

 

 

Unelmani

 

Nuori initioitu Tuyen Le (11-vuotias)

Dallas, Teksas, USA

 

Minulla oli kerran unelma.

Monet ihmiset olivat unelmoineet samalla tavoin,

Sillä tuo unelma oli maailmanrauhasta ja harmoniasta.

Toivon, että tuosta unelmasta tulee jonakin päivänä

Taianomaisesti totta.

Toivon, että jonain päivänä

Ihmiset voivat kulkea toistensa kanssa yöllä

Pelkäämättä tulevansa tapetuiksi.

 

Unelmoin päivästä

Kun ihmiset rakastavat toisiaan

Ilman syytä ja näkevät sisäisen kauneuden,

Kun ihmiset ymmärtävät, että kylmät sodat

Aiheuttavat vain verenvuodatusta ja katkeria kyyneleitä.

 

Unelmoin päivästä

Jolloin vieraat ihmiset voivat olla ystäviä.

 

Unelmoin päivästä

Jolloin voimme heilutella setelitukkuja ilmassa

Ilman että niitä varastetaan.

Kyllä, uskon että se on mahdollista

Ja taistelen paremman maailman puolesta

Kaikella sydämeni ja sieluni voimalla.

Tiedän että riittävällä päättäväisyydellä

ja rakkaudella Tästä tulee tulevaisuutemme.

 

Maailmamme on kuolemassa;

Minä ja monet muut kamppailemme sen pelastamiseksi

Ja sen nostamiseksi uuteen ja parempaan maailmaan.

 

Vasta kun ihmiset avaavat silmänsä ja sydämensä,

He oivaltavat että heillä voi olla vaikutusta

Tässä korruptoituneessa syntien maailmassa;

Ja ettemme enää mene taivaaseen kuolemamme jälkeen,

Vaan elämme siinä kun olemme vielä elossa.

 

 

 

 

Hampaiden harjaamisen salaisuus

 

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Raisingin keskus, Kamputsea – 21. heinäkuuta, 1996

 

Oletteko harjanneet hampaanne? Harjatkaa ne läpikotaisin, muuten ne mätänevät. Älkää harjatko ainoastaan hampaitanne, vaan myös kielenne. Kun puhumme hampaiden harjaamisesta, kerron teille salaisuuden, älkää käyttäkö liikaa hammastahnaa. Käyttäkää joka kerta vain hieman, syömäpuikon pään suuruinen määrä, herneen kokoisen määrän tulisi olla tarpeeksi. Jos käytätte liikaa hammastahnaa, hampaanne mustuvat. Jotkut lapset harjaavat hampaitaan hyvin usein, mutta heidän hampaansa ovat silti mustat.

Harjatkaa hampaanne kolme kertaa päivässä (aterioiden tai karkin syömisen jälkeen); ja kun harjaatte hampaitanne, harjatkaa niitä ylös ylös, alas alas ja ympäriinsä. Harjatkaa myös kielenne, jotta hengityksenne ei haisisi.

 

Enemmän työtä, enemmän älykkyyttä

 

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Raisingin keskus, Kamputsea – 21. heinäkuuta, 1996

 

Vasta kun olette kasvaneet aikuisiksi, tiedätte kuinka vaikeaa on ansaita rahaa. Jotkut vanhemmat syövät vähän ja kuluttavat vähän, koska he haluavat ostaa tavaroita meille. Tämän takia meidän tulisi olla kuuliaisia vanhemmillemme. Koulussa meidän tulisi opiskella ahkerasti, tehdä opettajamme iloisiksi. Kun tulemme kotiin, meidän tulisi auttaa kotitöissä. Silloin meistä tulee älykkäämpiä. Laiskoista lapsista tulee yhä tyhmempiä. Se on totta! Pidättekö minua älykkäänä? (Lapset vastaavat: Älykkäänä!)

Kyllä! Koska aloin työskennellä ollessani nuori; autoin vanhempiani ja palvelijoita askareissa nuorella iällä. Käyttäkää aivojanne, vain silloin niistä tulee älykkäät. Joka päivä meidän on etsittävä työtä tehtäväksemme, silloin aivoista tulee älykkäät. Tehkää mitä tahansa, miten pystytte auttamaan vanhempianne. Jos ette pysty pesemään molempia sukkianne, peskää vain toinen. Odottakaa, kunnes kasvatte isommiksi, silloin voitte pestä molemmat sukat. Opetelkaa pesemään omat vaatteenne. Myöhemmin totutte siihen.

 

 

Apinan hommia

 

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Hsihun keskus, Formosa – 22. helmikuuta, 1996

 

Poliisi vei apinan pomolleen. Pomo kysyi: ”Minkälaiseen hölmöläisen hommaan sinä oikein olet ajautumassa?”

Hän sanoi: “Tämä apina vaeltelee kaduilla, eikä noudata mitään sääntöjä. Minä pidätän sen.” Pomo sanoi: ”Voi, hyvä Jumala! Oletpa sinä tyhmä! Jos saat apinan kiinni, sinun pitää viedä se eläintarhaan. Miksi tuot sen minulle. Vie se eläintarhaan!”

Joten poliisi vei apinan ulos. Kolme tai neljä päivää myöhemmin hänet nähtiin uudelleen pitämässä apinaa kädestä. Hän vei apinan poliisiautoon, avasi oven, laittoi sen sisään ja oli lähtemässä ajamaan. Pomo näki tämän, juoksi ulos ja kysyi: ”Voi, hyvä Jumala! Miksi apina on vieläkin täällä? Käskin sinua viemään sen eläintarhaan.” Poliisi vastasi: ”Kyllä, herra. Vein sen jo eläintarhaan. Tänään vien sen elokuviin.” (Naurua)

 

Tositarina oravanpojasta

 

Initioitu sisko Hannah M. Vu

Indiana, USA

Oli aurinkoinen syksyinen iltapäivä, ja puut alkoivat loistaa kauniissa punaisen ja kullan väreissä. Ilma oli vielä lämmin, vaikka tuuli olikin kylmä. Yläasteen takapihalla poika nimeltä Dan odotteli koulun loppumista, jotta hän saisi kaveriltaan kyydin kotiin. Hänen pelaillessaan pieni orava tuli häntä kohti. Se näytti niin pieneltä ja söpöltä kuin se olisi ollut vasta muutamia viikkoja vanha. Aivan kuin se olisi tuntenut pojan aiemminkin, orava meni suoraan Danin luokse pelkäämättä. Dan huomasi, että yksi sen jaloista oli kipeä. Ihmetellessään tuota suloista, pelotonta olentoa hän antoi sen tarttua hänen housuihinsa ja kiivetä hänen olkapäälleen. Kun Danin ystävät tulivat ulos, he luulivat, että orava oli hänen lemmikkinsä. Dan iloisesti hyväksyi ajatuksen ja antoi oravanpojalle nimeksi ”Cluster”.

Matkalla kotiin Cluster näytti hyvin tyytyväiseltä, koska se ymmärsi, ettei Dan yrittänyt kidnapata sitä. Dan vain halusi auttaa eksynyttä ja loukkaantunutta eläimenpoikasta, joka tarvitsi jonkun huolenpitoa. Clusterin perhe oli luultavastikin liian nopea sille, jotta se olisi pysynyt muiden perässä, joten se oli yksinkertaisesti eksynyt ja nälissään.

Orava ei näyttänyt merkkiäkään halusta karata, joten Danin koko perhe iloitsi niin paljon rakkautta sydämissään. Dan ja hänen nuorempi veljensä olivat pitkään halunneet lemmikkiä, mutta koska hänen perheenjäsenensä olivat initioituja, he tiesivät, että lemmikin omistaminen voisi aiheuttaa paljon ongelmia. Kaksi viikkoa aiemmin Dan oli pyytänyt äidiltään vielä kerran, että hän voisi saada hamsterin, jos hän ei voi saada koiraa tai kissaa. Mutta hänen äitinsä pelkää rottia, hamsterit ovat ikään kuin rottia; ne saavat hänen ihonsa kananlihalle.

Mutta kun Cluster tuli, Dan tiesi Jumalan ystävällisesti täyttäneen hänen toiveensa. Clusterista oli niin helppo pitää huolta. Vähäisen ruuan ja pienen nukkumatilan lisäksi se ei vaatinut oikeastaan mitään muuta. Se oli niin suloinen ja avuton, että Danin vanhemmat eivät voineet millään kieltäytyä siitä. Kaikkein paras piirre oli se, että se oli luonnostaan kasvissyöjä. Sen ruokavalio koostui pääasiassa pähkinöistä. Sen takia perhe rakasti Clusteria niin paljon, että he melkein tulivat pöhköiksi sen tähden.

Ensimmäisenä päivänä kun Cluster saapui, he välittömästi ostivat sille kirppupannan. Kaikki kirput sen ruumiista hävisivät yhdessä yössä. Seuraavana aamuna Cluster sai oman laatikon, jossa oli pehmusteena pehmeää karvaista materiaalia, joka oli suunniteltu kissoja varten sekä myös paljon pähkinöitä syötäväksi. Koska sen hampaat eivät olleet tarpeeksi voimakkaat pähkinänkuoren rikkomiseen, pähkinät rikottiin sitä varten.

Ensimmäisinä päivinä se nautti raaoista maapähkinöistä, sitten Dan vaihtoi sen ruokavalion saksanpähkinöihin, sitten pekaanipähkinöihin, sitten hasselpähkinöihin ja sitten… manteleihin!! Viimein Danin äidin piti ostaa pähkinäsekoitelmia. Hän hemmotteli oravaa niin paljon, että hän antoi sille kokonaisen pussin, jotta se sai valita itse.

Kuten kissanpentu orava oli hyvin siisti ja inhosi kylpemistä. Joka päivä se käytti kieltään puhdistaakseen turkkinsa. Mutta verrattuna kissanpentuun se oli parempi, koska se tarvitsi vessakseen sen ”talon” viereen vain palan imukykyistä talouspaperia, jonka pystyi vaihtamaan aina, kun se kastui. Kaikkein hämmästyttävin asia oli se, että se EI KOSKAAN tehnyt tarpeitaan ihmisten päälle, matolle tai millekään muullekaan pinnalle, jota ei olisi voinut pyyhkiä. Se pystyi pidättämään rakkoaan, kunnes se löysi sopivan paikan. Joskus perhe matkusti ja sen piti jättää Cluster paikkaan, jossa ei ollut ”wc”-tiloja. Kun näin tapahtui, se yksinkertaisesti ei juonut. Se oli todellakin ihme, ja Dan uskoi jopa vielä enemmän, että se oli juuri Mestari, joka oli antanut hänelle lemmikin.

Dan vaati hänen äitiään viemään Clusterin eläinlääkäriin parantaakseen sen takajalan, koska Dan ei kyennyt katsomaan Clusterin kärsimistä. Mutta eläinlääkäri kieltäytyi auttamasta, koska se oli ”vain villi eläin”. Armollisesti Mestari paransi sen useita päiviä myöhemmin, kokonaan! Siitä tuli iloinen, leikkisä eläin. Pian se seikkaili ympäri taloa ja sai selville uusia asioita ihmisten maailmasta. Se ei epäröinyt kiivetä uusien perheenjäsentensä päälle, mukavasti maata heidän sylissään tai olkapäällään ja nukahtaa siihen.

Eräs asia, josta Cluster nautti, oli puun pureskeleminen. Koska villit oravat syövät useimmiten tammenterhoja, jotka ovat pyöreitä kovakuorisia tammipuiden pähkinöitä, niiden pitää teroittaa hampaansa päivittäin. Joskus Cluster vietiin ulos leikkimään, mutta se ei osoittanut paljoakaan kiinnostusta siihen.

Syksy meni pian ohi, ja talven kylmä ilma läheni tuoden puuskittaisia tuulia ja lunta. Pieni Cluster tunsi olevansa hyvin onnekas, koska sen ei tarvinnut olla ulkona hakemassa turvaa pienen luolan sisältä, kuten muiden villieläinten piti. Kaikkein parasta oli se, että sen ei tarvinnut etsiä vanhoja tammenterhoja, jotka olivat jääneet edelliseltä syksyltä — jos niitä nyt ylipäätänsä oli jäljellä. Puutarhuri, joka työskenteli alueella, toi Clusterille pitkän puunoksan, jossa oli muutamia oksia sille kiivettäväksi, pureskeltavaksi tai vain istuttavaksi. Siitä tuli sen kuntoiluväline.

Danin kodin takapiha on pieni puiden täyttämä alue. Silloin tällöin muut oravat tulivat arasti etsimään pähkinöitä. Kun Dan ja hänen nuorempi veljensä esittelivät Clusterin niille, ne katsoivat Clusteria ihmeissään, mutta se ei näyttänyt välittävän. Pojat todella nauttivat pähkinöiden antamisesta naapurieläimille. Nämä ystävälliset oravat pitivät pähkinöitä yksi kerrallaan suussaan ja veivät ne sitten läheiselle alueelle etsiäkseen paikan haudatakseen ne myöhempää ateriaa varten. Sitten ne tulivat takaisin talolle noutamaan hieman lisää, jättäen vain viimeisen syömistä varten. On hämmästyttävää, kuinka oravat voivat muistaa ne paikat, jonne ne ovat haudanneet pähkinät monta päivää aiemmin.

Cluster oli niin älykäs ja rakastava, että joskus Danista tuntui, ettei se ollut ollenkaan villi eläin, vaan perheenjäsen jolla oli ihmisen sielu. Cluster rakasti adoptioperhettään ja nautti hyvin paljon heidän syleilystään ja huolenpidostaan. Mutta jos joku vieras tai tuntematon ihminen lähestyi sitä, se piiloutui talonsa taakse tai juoksi jonkun perheenjäsenen luokse.

Kuka on sanonut, ettei eläimillä ole sielua? Ja kuka olisi niin sydämetön, että voisi metsästää ja syödä tuollaisen eläimen vain sen tuottaman ilon takia? Dan tietää, että eläimet ovat ihastuttavia olentoja ja toivoo, että ihmiset ja eläimet voisivat elää onnellisesti rauhassa yhdessä.

Kevät tuli ja raju, kylmä sää muuttui lempeäksi, ja maa muuttui vihreän ruohon pehmeäksi matoksi. Eräänä päivänä Danin äiti avasi kuistin oven päästääkseen viileää, raikasta ilmaa sisään, ja Cluster meni kokemaan ulkopuolista maailmaa. Oli kaunista, niin avointa ja vapaata. Vaikka perhe rakastikin sitä hyvin paljon, heillä ei ollut aikomusta pitää sitä, jos se ei sitä halunnut. Jonkin ajan päästä se tuli takaisin, mahdollisesti miettien, pitäisikö sen lähteä vai ei. Seuraavana päivänä se meni ulos kuistille jälleen. Tällä kertaa se päätti tutkia lisää ulkopuolista maailmaa. Se istui kuistilla pitkään haistellen, katsellen luontoa, nurmikkoa ja puita siellä. Vau! Se ei ehkä tiennyt, että elämä voisi olla parempaa kuin se oli ollut. Se ehkäpä ajatteli: ”Minä todella pidän ulkopuolisesta maailmasta enemmän!”, kun se meni alas kuistilta pihalle ja puihin. Suurenmoinen uusi seikkailu odotti sitä.

Cluster ei tullut takaisin. Dan ja hänen veljensä lähtivät etsimään sitä, mutta metsä oli niin iso, että se oli mahdollisesti jo kaukana metsässä jossakin. Siitä ei ollut apua, mutta he ikävöivät sitä niin paljon. Joka päivä he katsoivat ulos toivoen näkevänsä, että Cluster olisi tullut takaisin. Mutta se ei koskaan tullut. Se oli mennyt lopullisesti ja aloittanut uuden itsenäisen elämänsä. He rukoilivat, että sen kirppupanta lähtisi irti, jotta sen kaula voisi kasvaa normaalisti. Eräänä kertana, onneksi, sen panta lähti pois, koska Cluster oli purrut sen puoliksi irti. Olkoon Jumalan huolenpito aina sen kanssa.

 

Tinan uni

 

Kertonut pieni initioitu Tina Do (8-vuotias)

Toronto, Kanada

Puhtaaksikirjoittanut initioitu veli William Hunt, Toronto, Kanada

 

Hei. Minun nimeni on Tina. Olen 8-vuotias. Aion kertoa teille unestani. Minä näin taivaan.

Kerran meditaatiokeskuksessamme, kun olimme lopettaneet meditoimisen, hyvin, hyvin vanha mies tuli ja sanoi: “Meidän täytyy syntyä uudelleen.” Joten tuo hyvin, hyvin vanha mies käytti voimaansa ja osoitti maahan. Silloin hyvin, hyvin iso reikä syntyi. Kaikki meditoimassa olleet ihmiset hyppäsivät sinne. Odotimme reiässä monta päivää uudelleensyntymistä. Kun kaikki oli valmista, tulin uuteen paikkaan.

Huomasin, että se oli paikka, jossa oli maailman suurin silta. Meillä kaikilla oli isot valkoiset siivet, isommat kuin kahvipöytä. Joillain ihmisillä oli huoneen kokoiset siivet. Sitten huomasin, että veljeni oli vain 3-vuotias. En pitänyt siitä, joten käytin voimaani tehdäkseni hänestä 8-vuotiaan. Huomasin, että minä itse olin 5-vuotias, joten käytin voimaani uudelleen muuttaakseni itseni 7-vuotiaaksi. Lensin ympäriinsä, mutta en nähnyt äitiäni. Sitten näin hänet. Myöhemmin lensin hänen luokseen. Seuraavana päivänä ystäväni koulusta yhtäkkiä ilmestyi ja menimme karnevaaleihin. Oli aika mennä kotiin. Lensin koko matkan ylös taivaaseen.

Pilvissä oli monta tuolia, jotka oli tehty kullasta, hopeasta, helmistä, timanteista ja kallisarvoisista materiaaleista. Tuolit oli järjestetty kuin tervetuliaisjuhlaksi, jonka Mestari Ching Hai oli järjestänyt meille. Näin nimeni yhdellä tuoleista. Maallisen nimeni lisäksi näin taivaallisen nimeni ja monien ihmisten nimiä tuoleissa. En nähnyt ketään siellä, joten lensin alas etsimään perhettäni. Kun lensin alas, näin ”Toy Storyn”* hahmon lentävän avaruudessa, mutta en välittänyt siitä, joten jatkoin alas lentämistä. Näin äitini. Lensin hänen luokseen. Sitten kuulin meditaatiokeskuksemme Kontaktihenkilön sanovan, että meidän täytyy mennä todelliseen Kotiimme, taivaaseen, joten me menimme.

”Toy Story”* on täysipitkä animaatioelokuva, jonka on tuottanut Pixar Animation Studios ja jonka jakelijana toimii Walt Disney Pictures.

 

Top