Tarinoita Mestarista varhaisilta vuosilta

informosa

Kirjoittanut initioitu sisko Juan Li-yu, Taipei, Formosa

Pyhimyksen sydän ja teot

 

Varhaisina vuosina ennen kuin Mestari alkoi pitää julkisia yleisöluentoja Hän ja useat oppilaat elivät jonkin aikaa hylätyssä huvilassa Hsintienissä, Taipein lähiössä. Huvila vuokrattiin hyvin alhaiseen hintaan ja perusteellisen siivoamisen jälkeen siitä tuli ryhmämeditaatiokeskus.

Eräänä päivänä olin yläkerrassa juttelemassa Mestarin kanssa, kun useat ihmiset olivat alakerrassa valmistautumassa saamaan initiaation Quan Yin -menetelmään. Kun kaikki oli valmista, avustaja pyysi Mestarin alakertaan initiaatiota varten. Mestari sanoi silloin minulle: “Asia, mistä pidän kaikkein vähiten, on initiaation antaminen muille. Jos kuitenkin teemme vain sitä, mistä pidämme, emme eroa tavallisista ihmisistä.” Nämä ajattomat sanat ovat siitä lähtien juurtuneet syvälle sydämeeni. Yli vuosikymmenen ajan olen opettanut itselleni jatkuvasti: “Meidän ei pitäisi tehdä vain asioita, joista pidämme. Mikä on avuksi muille ja mitä ajattelemmekin arvioituamme tilanteen, meidän tulisi tehdä se viivyttelemättä.”

Kun Mestarin oppilaiden määrä kasvoi ajan kuluessa, huvila kävi vähitellen meille liian pieneksi. Majoittaakseen kanssaharjoittajat retriittien ajaksi Mestari kunnosti hylätyn korjaamon, joka sijaitsi huvilan rinteessä, vaikka huvilan ja sen vieressä olevan kaupan vuokrasopimukset olivat menossa umpeen. Kun autoin kunnostustyössä, ihmettelin: “Me muutamme pian. Miksi silti haaskaamme aikaa, työtä ja rahaa tähän projektiin?” Mestari huomasi välittömästi epäilyt sydämessäni ja mutisi Itsekseen: “Kaikki kysyvät minulta, miksi vielä kunnostan korjaamoa muuton kynnyksellä. Koska retriittiä varten on liian vähän tilaa, meidän täytyy luoda sitä lisää! Mitä sillä on väliä, jos muut ihmiset voivat myöhemmin nauttia siitä, mitä olemme rakentaneet?”

Mestarin sanat aiheuttivat järkyttävän oivalluksen, joka herätti minut kokonaan. Sellainen on ero Pyhimyksen ja tavallisen ihmisen sydämen välillä! Pyhimykset ovat täydellisen puhtaita sydämeltään, eläen vain nykyhetkessä, ja he tekevät mitä tahansa mikä on oikein tietyssä tilanteessa. Heillä ei ole tavallisen ihmisen monimutkaista ja erottelevaa mieltä. Kuten Timanttisutrassa sanotaan: “Eläkää ilman kiinnittymistä ja antakaa sydämienne olla vapaita!” Mestarin päivittäinen elämä, puhe ja teot ovat kaikkein kallisarvoisinta elävää pyhää kirjoitusta, joka auttaa meitä oppilaita äärettömästi!

Ironista oli, että kun korjaamo oli remontoitu, kukaan oppilaista ei halunnut asua siellä koska paikka oli liian yksinkertainen ja kolkko oleskelemiseen. Lopulta Mestari kuitenkin muutti tähän rakennukseen ja luovutti huoneensa huvilasta oppilaiden käyttöön.

Taloudellisten rajoitteiden takia Mestarilla ei tuohon aikaan ollut varaa autoon. Joka maanantai ja keskiviikko Hänen piti siis kävellä koko matka mäkeä alas ja mennä tavallisella bussilla initioidun veljen kotiin Taipein Wanhua-kaupunginosaan, jossa Hän piti vapaamuotoisia luentoja. Hänen avustajansa oli kuitenkin se, joka ei pystynyt kestämään uurastusta ja valitti aina. Mestari lohdutti häntä: “Maalliset ihmiset ovat kiireisiä päivittäisessä työssään. On aivan paikallaan, vaikka uurastamme hieman enemmän.”

Kerran palatessaan takaisin eräältä luentomatkaltaan Mestari näki puisen laudan hyljättynä tien sivussa. Hän nosti sen ylös, toi takaisin asuinpaikalleen ja puhdisti sen kunnollisesti. Seuraavaksi Hän asetti kaksi penkkiä sen alle saaden siten aikaiseksi ruokapöydän!

Kun Mestarilla oli aikaa, Hän ompeli meille tyynyjä. Silloin tällöin Hän myös laittoi ruokaa oppilaille, eikä koskaan antanut ymmärtää olevansa kaikkein korkein vain koska Hän on meidän Mestarimme. Jos vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat, että Mestari hyväksyy oppilaita hyödyn ja maineen takia, he ovat todellakin erehtyneitä!

 

Herhiläinen kiertää Mestarin kolme kertaa

Iltapäivän työtauon aikana ryhmä oppilaita jutteli Mestarin asumuksen pihalla. Yhtäkkiä me näimme herhiläisen, jolla oli hämähäkki otteessaan. Me yritimme kaikin keinoin hätistää sen tiehensä, mutta mikään ei onnistunut. Seuratessaan tätä kaoottista tilannetta Mestari tuli paikalle katsomaan, mitä oli tapahtunut. Huomattuaan mitä oli meneillään Hän puhui herhiläiselle sanoen: “Vaikka sillä olisikin jonkinlainen karmallinen sidos sinun kanssasi, sinun tulisi säästää se!” Kuin ihmeen kautta herhiläinen näytti ymmärtävän Mestarin sanat ja vapautti hämähäkin välittömästi. Hyönteinen kiersi Mestarin kolme kertaa, ennen kuin se lensi tiehensä. Buddhalaisten kirjoitusten mukaan muinaisina aikoina Valaistuneen Mestarin kiertäminen kolme kertaa oli hyvin kunnioittava tervehdys. On todellakin uskomatonta, että jopa herhiläinen pystyi tunnistamaan elävän Valaistuneen Mestarin.

 

 

Top