Tositarina Korkeimman Mestari Ching Hain lapsuudesta

clip_image001

Oikeamielinen ja rohkea pieni tyttö joka pelasti isänsä

Me saamme tietää monista pyhimyksistä ja suurenmoisista ihmisistä tarinoiden ja tallennetun aineiston kautta; tietää kuinka he käyttivät lapsuudessaan rohkeasti viisauttaan ja myötätuntoista sydäntään voittaakseen olosuhteista johtuvat hankaluudet ja vaikeudet, joita he kohtasivat.
Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Mestari oli pieni, kun Hän oli noin yhdeksänvuotias. Oppikaamme yhdessä tästä esimerkistä.

 

Mestari kasvoi Au Lacissa. Hänen isänsä oli lääkäri, jolla oli erittäin hyvät lääkärintaidot. Sairaudet, joita muut lääkärit eivät pystyneet hoitamaan, paranivat onnistuneesti hänen kättensä kautta. Hän oli myös hyvin myötätuntoinen. Hyvin usein köyhiltä potilailta ei veloitettu mitään. Kun hänen potilaansa paranivat sairauksistaan, he osoittivat usein kiitollisuutensa lähettämällä hänelle sokeriruo’on, makeita perunoita, vihanneksia ja erilaisia paikallisia tuotteita, jotka he olivat itse kasvattaneet.

Mestarin äiti oli kiltti, viisas, ahkera ja nopea työssään. Sen lisäksi että hän huolehti perheestään, hän oli menestyksekäs myös muutamissa liiketoimissa. Tämän takia koko perheellä oli varakas, vakaa ja seesteinen elämä.

Eräänä päivänä joku yhtäkkiä syytti väärin perustein Mestarin isää, että hän oli ajautunut politiikan pariin. Hänen isänsä vangittiin nopeasti tutkimusten ajaksi. Tutkivat upseerit eivät pystyneet löytämään mitään todistetta, joka olisi yhdistänyt hänet poliittiseen toimintaan toistuvista yrityksistä huolimatta. Häntä ei kuitenkaan päästetty vapaaksi, vaan hänen vangitsemistaan jatkettiin.

Tuolloin Mestari ja Hänen äitinsä veivät ruokaa ja lohtua Hänen isälleen, kun he vierailivat hänen luonaan. Kun Mestari näki, että Hänen isänsä oli fyysisesti vahingoittunut ja menettänyt vapautensa, Hän oli syvästi surullinen. Hän ymmärsi erittäin hyvin, että Hänen isäänsä, joka vain harjoitti lääketiedettä pelastaakseen ihmisiä, syytettiin väärin perustein.

Mentyään kotiinsa, kenet tahansa Hän sitten tapasikaan, jolle Hän pystyi puhumaan, Hän kertoi, että Hänen isänsä oli syytön ja että hän oli väärien syytösten uhri. Vaikka he eivät mitenkään pystyneet auttamaan, se osoitti Mestarin rakkauden vanhempiaan kohtaan ja rohkeuden puhua ja taistella oikeudenmukaisuuden puolesta jopa silloin, kun Hän oli vielä lapsi.

Tänä aikana Hänen raskaana olevan äitinsä oli määrä synnyttää. Heidän epäonneksensa heitä huijattiin tuolloin liiketoiminnassa ja he menettivät kaikki rahansa. Vielä lisäksi Hänen pikkusiskonsa synnyttämisen jälkeen Hänen äitinsä ei saanut hyvää hoitoa ja sai synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita. Nestettä kerääntyi hänen vatsaansa, joten se paisui melko paljon. Se oli hyvin kivuliasta, eikä heillä ollut rahaa etsiä hoitoa miltään lääkäriltä.

Vasta yhdeksän vuoden ikäisenä, sen lisäksi että Hän huolehti sairaasta äidistään ja auttoi vastasyntyneestä vauvasta huolehtimisessa, Mestarin piti käydä myös kaupassa ostamassa ruokaa. Koska heillä oli puutetta rahasta, Hän pystyi ostamaan vain muutamia vihanneksia joka päivä. Elämä oli todellakin hyvin kovaa.

Kolmantena päivänä, nähdessään että Hänen äitinsä vaikeroi tuskissaan, että Hänen siskonsa oli heikko, eikä kukaan huolehtinut hänestä, että kotona ei ollut yhtään rahaa, että Hän oli vielä nuori ja että Hänen isänsä oli menettänyt vapautensa, Mestari tiesi, että jos kaikki vain jatkuisi, Hänen perheellään ei olisi mitään toivoa. Niinpä Hän päätti hakea isänsä kotiin.

Tuolloin Hänen isänsä oli viety suurempaan vankilaan, hyvin kauas heidän kodistaan. Päättäväinen Mestari, joka kärsi matkapahoinvoinnista, onnistui saavuttamaan määränpäänsä vaihdettuaan kulkuneuvoja useita kertoja. Hän puhui vartijalle portilla ja kertoi hänelle vaikeuksista kotona ja toiveestaan tavata vartijan johtaja, jotta Hän voisi rukoilla häntä vapauttamaan isänsä, koska tämä oli syytön.

Vartija portilla oli hyvin sympaattinen Mestarin tilannetta kohtaan. Hän pyysi Mestaria odottamaan ja sanoi, että hän puhuisi johtajan kanssa. Kuitenkin aika vain kului. Lopulta suuresti huolestunut Mestari ei voinut muuta kuin itkeä. Hän itki ja nosti suuren metelin siitä, että Hän halusi nähdä johtajan pyytääkseen häntä vapauttamaan Hänen isänsä. Lopulta ohi kulkeva johtaja kuuli Hänen itkunsa ja tuli kysymään, mitä oli tapahtunut.

Johtaja kuunteli tarkkaavaisesti pientä mutta suloista tyttöä, joka seisoi hänen edessään. Tämä pieni tyttö kertoi isänsä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vakavasti sairaasta äidistään, jolla ei ollut rahaa hankkiutua hoitoon, pikkusiskostaan joka oli syntynyt vasta kolme päivää aiemmin ja jolla ei ollut ketään huolehtimassa hänestä ja siitä, että Hän oli vielä niin nuori. Hän rukoili johtajaa vapauttamaan Hänen isänsä, jotta tämä voisi huolehtia perheestään.

Nuori ja ystävällinen johtaja liikuttui syvästi kuunneltuaan Häntä. Katsoessaan tätä tomun peittämää tyttöä – joka oli vasta yhdeksänvuotias mutta kuitenkin tarpeeksi rohkea lähteäkseen pitkälle matkalle yksin – hän sanoi: “Pyydän jotakuta tuomaan isäsi tänne välittömästi.”

Nähdessään, että Mestarin isä oli oppinut ja tutkittuaan hänen tietojaan johtaja ymmärsi, että siinä täytyi olla virhe. Hän välittömästi vapautti Hänen isänsä antaen hänelle 24 tunnin vapauden mennä kotiin huolehtimaan perheestään, mutta sitten hänen piti palata takaisin vankilaan.

Johtaja huomautti leikillään, että Mestarin tulisi jäädä panttivangiksi siksi aikaa, kunnes Hänen isänsä olisi palannut. Mestari vastasi välittömästi: “Olen hyödytön teille täällä. Olen liian nuori iältäni. Sitä paitsi minun on mentävä takaisin pitämään huolta äidistäni ja pikkusiskostani. En voi jäädä.” Kuultuaan tämän johtaja nauroi ja hän oli samaa mieltä Hänen kanssaan, että Mestari voisi mennä kotiin yhdessä isänsä kanssa.

Erinomaisella lääketieteellisellä asiantuntemuksella Hänen isänsä hoiti Hänen äitinsä sairauden välittömästi, kun hän tuli kotiin, joten hänen tilansa koheni välittömästi. Perheongelmiensa hoitamisen jälkeen Mestarin isä palasi vankilaan ajallaan.

Muutaman päivän kuluttua Mestarin isä vapautettiin yhtäkkiä ehdoitta. Osoittaakseen kiitollisuutensa ja muistaakseen oikeamielistä ja myötätuntoista johtajaa Mestarin vanhemmat antoivat saman nimen kuin johtajalla, “Quang Trung”*, Hänen vastasyntyneelle pikkusiskolleen.

Tämän tarinan kautta tiedämme, että vaikka Mestari oli tuolloin vasta lapsi, puhtaalla ja vilpittömän rakastavalla sydämellään vanhempiaan kohtaan ja rohkeudella Hän pystyi koskettamaan muita ihmisiä ja taivasta muuttaakseen johtajan Jumalan hyväksi välineeksi, jotta voisi auttaa perhettään jälleenyhdistymään ja elämään aurinkoisen tulevaisuuden yhdessä.

*Quang Trung on pojan nimi. Au Lacissa erityisesti vain pojalle annetaan tämä nimi, ei koskaan tytölle. Aivan kuten Amerikassa John on pojan nimi. Se johtui vain kiitollisuudesta, että Mestarin vanhemmat antoivat nuoremmalle siskolle tämän nimen.

Top