Kuolema ja kuoleminen

 

 

painting_ordinary

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Tänään haluaisin puhua kaikkein pelottavimmasta mutta väistämättömästä asiasta: kuolemasta. Syntymän, vanhenemisen, sairauden ja kuoleman joukosta pelottavin on viimeisenä mainittu, ja se on väistämätön, eikö olekin? Puhun siitä, mitä tapahtuu kuolemassa useimmille ihmisille.

Olemme kuulleet, että kehomme koostuu viidestä eri peruselementistä: metallista, puusta, vedestä, tulesta, maasta ja sielusta. Meille on kerrottu, että kuoleman hetkellä sielu poistuu kehosta ja jättää viiden elementin muodostaman kehon. Lisäksi viisi elementtiä erottuvat toisistaan, ne eivät enää ole yhdessä, koska sielun ollessa läsnä se toimii kuin magneetti pitäen viittä peruselementtiä koossa, aivan kuten rukousnauhan lanka liittää helmet yhteen. Jos poistan tämän langan, helmet putoavat maahan. Sama asia tapahtuu, kun kuolemme. Mutta me emme ole rukousnauha, koska meillä on tunteita. Miksi kuolema on niin tuskallinen tapahtuma? Ensinnäkään emme ole halukkaita jättämään tätä maailmaa, sukulaisiamme, ystäviämme, aviomiehiämme, vaimojamme, lapsiamme, isiämme, äitejämme ja niin edelleen. Toiseksi, koska meitä pelottaa se, ettemme tiedä, mihin menemme lähdettyämme tästä maailmasta. Kolmanneksi, koska emme ole valmistautuneet, emme tiedä, mitä tehdä kun kuolemme. Muutoin kuolema on onnellinen hetki, eikä siinä ole mitään pelättävää.

Monet ihmiset opettavat meille monia asioita tässä maailmassa: vanhemmat opettavat meitä syömään ja kävelemään. Opettajat opettavat meitä lukemaan ja kirjoittamaan ja monia muita asioita. Lääkärit ja kätilöt opettavat tulevia äitejä synnyttämään, esimerkiksi, ja huolehtimaan itsestään sekä huolehtimaan sikiöstä, jotta synnytys sujuisi helpommin eikä olisi niin tuskallinen. Mutta kukaan ei opeta meille, mitä tehdä kuoleman hetkellä. Siitä ei mainita missään. Me opimme synnyttämään ja saamme huolenpitoa vanhentuessamme eläkkeen ja vakuutusten muodossa. Lääkärit hoitavat sairauksiamme ja neuvovat, miten välttää tai vähentää sairastumisen mahdollisuuksia. Mutta kukaan ei puhu kuolemisesta, eikä se ole hyvä asia. Sen vuoksi opetan teitä ”kuolemaan” (initiaation kautta).

Kaikki kehon toiminnot lakkaavat sillä hetkellä kun sielu jättää tämän fyysisen ajoneuvonsa! Ajatelkaapa asiaa, me vietämme suurimman osan ajastamme keskittyen tähän kehoon ja hyvin vähän, jos ollenkaan, keskitymme Todelliseen Itseen, joka on ikuinen Rakastettumme. Siksi meidän pitää erottaa todellinen olemus hänen varjostaan.

Maailma on väliaikainen. Vaikka oppisimme paljon, se ei auta paljoakaan. Suurten tiedemiesten on myös kuoltava, kaikkein kuuluisamman neronkin on lähdettävä tästä maailmasta, ja jokainen tekee sen tyhjin käsin.

Siksi kaikki uskonnolliset pyhät kirjoitukset korostavat, että meidän ei tulisi olla niin kiintyneitä tähän maailmaan. Miksi? Koska jos ajattelemme vain tätä maailmaa, meidän on tultava takaisin, ja jos ajattelemme Jumalaa, menemme Taivaaseen. Kaikki uskonnot opettavat meille tämän, mutta Jumalan ajatteleminen ei ole helppoa.

Kuten huomaatte, me valmistaudumme hyvin lapsen syntymään, mutta miksi emme kuolemaamme, joka on kaikkein tärkein asia? Kun saamme lapsen, monet ihmiset tulevat katsomaan meitä, mutta kun kuolemme, kukaan ei voi olla kanssamme, vaikka se on hetki, jolloin koemme suurinta yksinäisyyttä ja kärsimystä. Kuolemasta tulee tuskallinen kokemus, koska emme ole valmistautuneet.

Kehossamme on yhdeksän ”ovea”, kuten silmämme, korvamme, nenämme jne. Voimme käyttää mitä tahansa näistä ovista poistuaksemme kehostamme, mutta kun kuolemme, siirrymme jälleen alempiin todellisuuksiin. Ajatellaan esimerkiksi taloa. Jos lähdet suurella kiireellä ikkunan kautta, saatat saada useita ruhjeita. Sinun on käytettävä sen sijaan etuovea. Mutta emme voi poistua, ellei se ole auki. On vain yksi ovi, jonka kautta voimme päästä korkeampiin todellisuuksiin. Emme voi nähdä sitä fyysisillä silmillämme. Vain suuret Mestarit voivat avata sen. Koska emme pysty avaamaan sitä itse, meidän tulisi pyytää apua sellaiselta henkilöltä, joka on jo avannut oman ovensa ja joka voi näyttää meille, kuinka sen saa auki. Sitten harjoittelemme joka päivä sen avaamista ja sulkemista, ja lähdön päivänä meillä ei ole vaikeuksia lähteä.

Opetan teille initiaation aikana kuinka kuolla, ja sen jälkeen teidän on harjoiteltava joka päivä. Ellette tee niin, unohdatte sen, koska olette liian kiintyneitä, liian tottuneita tähän maailmaan. Kaikki ajatuksenne pyörivät aviomiehenne, vaimonne, työnne ja pomonne ympärillä. Ota nokoset, niin huomaat, miten ne heti tulevat häiritsemään sinua ja saavat sinut huolestumaan. Tämän vuoksi meidän pitäisi varata joka päivä kaksi ja puoli tuntia harjoitellaksemme kuolemista.

Initiaation aikana Mestari saattaa sinua ja vie sinut heti korkeammille tasoille, eikä sinulla ole aikaa ajatella sitä, mitä olet jättänyt taaksesi. Se, mitä näet nousemisesi hetkellä, riippuu siitä, millä tasolla olit kuolemasi hetkellä.

K: Mestari, miksi emme muista entisiä elämiämme ja kuolemiamme?

M: Koska se olisi enemmän kuin pystyisimme kestämään, liian suuri taakka. Tässäkin päivässä on jo ihan tarpeeksi tehtävää veroineen, sotineen, lapsineen ja jokapäiväisten huoliemme ja karmamme kanssa. Jos saisit tietää, että olet ollut erittäin paha tai erittäin hyvä tai hyvin jalo entisessä elämässäsi, se vain hämmentäisi sinua enemmän, etkä pystyisi selviämään tämänhetkisen elämäsi tehtävistä. Niinpä Jumala, luonnollinen laki, veti verhot sen eteen. Saat tietää siitä, kun se on tarpeellista. Tiedät sen aikanaan. Joskus saat tietää sen meditaation aikana, jos se on tarpeellista kehityksesi kannalta. Ellei se ole tarpeellista, et saa tietää. Jeesus on myös sanonut: Älkää huolehtiko huomispäivästä, se pitää huolen itsestään (Matt. 6:34). Joten jos emme halua tietää huomisesta, joka vaikuttaa meihin ja on tärkeää meille, kuinka paljon vähemmän meidän pitäisikään tietää menneestä, joka on jo ohi? Ymmärrättekö?

K: Kuinka kuoleman rajakokemukset sopivat filosofiaasi?

M: Kuoleman rajakokemus on todella kuoleman kokemus, paitsi että niin kutsuttu hopealanka, joka yhdistää sielumme tähän meidän niin kutsuttuun fyysiseen välikappaleeseemme, ei ole vielä katkennut. Heillä on todella ollut kokemus kuolemasta. Sellaiset ihmiset, jotka ovat viettäneet hyveellistä elämää ja joilla on hyvä omatunto elämässään, näkevät kirkasta Valoa ja monia kauniita ulottuvuuksia; se on totta. Saman voit kokea, kun meditoit. Ainoa ero on se, että voit pitkittää tätä kokemusta tai voit kokea sen uudelleen tahtosi mukaisesti tai edetä yhä korkeampaan ja korkeampaan ulottuvuuteen. Meditaatio on siis myös kuolemankokemus. Siksi pyhä Paavali sanoi: Minä kuolen päivittäin (1 Korintt. 15:31). Jätät kehosi ja menet korkeampaan kauneuteen ja tulet takaisin tahtosi mukaisesti, kun olet harjoitellut jonkin verran, ei edes kovin pitkää aikaa. Jotkut ihmiset saavuttavat tämän jo heti initiaation saatuaan ja jatkavat sitä jatkuvasti tämän jälkeen.

K: Mitä on karman kierron ja kuoleman tuolla puolen?

M: Siellä on suurin viisaus ja korkein autuus, mitä voimme koskaan tietää. Se on meidän todellinen Valtakuntamme, koska kylvämisen ja niittämisen lain tuolla puolen on rakkauden laki, vain rakkauden ja autuuden laki. Jos pääsemme murtautumaan läpi karman kierron, silloin pääsemme tuohon ulottuvuuteen, jossa ei ole elämää, ei kuolemaa, ei karmaa: vain onnellisuutta, vain täyttymystä. Mutta kun puhun teille tällä tavoin, minusta tuntuu että alennamme sitä jotenkin, koska ihmisten käyttämä kieli on helposti harhaanjohtavaa ja hyvin rajoitettua. Jopa tavallinen miehen ja naisen välinen rakkaus, kuinka sitä voisi kuvailla?

K: Mitä tapahtuu ihmiselle, joka tekee itsemurhan? Mikä on erona niiden kanssa, jotka ovat kokeneet luonnollisen kuoleman?

M: Kyllä! Siinä on suuri ero. Useimmat ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, ovat hyvin alhaisella tietoisuudentasolla ja syvässä masennuksessa. Tämän maailman paine on heille liikaa. Kun kuolemme tällaisessa tietoisuudentilassa, pysymme hyvin pitkän aikaa samassa olotilassa. Se ei ole hyväksi sielullemme. Ollessasi niin masentunut haluat päästä eroon masennuksesta, mutta koska tapat itsesi, pysyt masennustilassa hyvin pitkän aikaa.

K: Mitä ruumiille pitäisi tehdä, pitäisikö se polttaa vai haudata?

M: Se riippuu ympäristöstä. Kuolleilla on jo toinen asuinsija, joten parasta olisi polttaa ruumis ja sirotella tuhka mereen, jonne se kuuluu.

K: Miksi lapsen pitää kuolla, vaikka hän on niin puhdas?

M: Koska hänen ei tarvitse elää enää. Ehkä hän meni Taivaaseen. Siellä on jopa puhtaampaa. Joskus meillä on jokin tehtävä suoritettavanamme. Esimerkiksi minun on oltava täällä vain kolme tai neljä päivää, koska tarvitsen sen verran saadakseni työni tehtyä. Joten tulin tänne neljäksi päiväksi. Jos minun on tultava uudelleen, tulen uudelleen. Joillain sieluilla on vain vähän tekemistä tämän fyysisen maailman kanssa, joten he tulevat vain vähäksi aikaa ja lähtevät sitten pois. Joskus he ottavat vain vähän karmaa vanhemmiltaan ja sitten lähtevät pois.

K: Jos elämän tarkoitus on muistaa keitä olemme, mikä on kuoleman tarkoitus?

M: Keho luotiin kestämään vain määrätyn ajan. Kun se on kulunut loppuun, meidän on otettava käyttöömme toinen keho, joka sopii paremmin oppimistamme varten.

K: Koskeeko kuolema vain kehoa vai myös sielua?

M: Ei, sielu ei kuole koskaan. Vaihdamme vain vaatteita. Jos käytämme kaksi päivää samaa vaatekertaa, vaatteet likaantuvat ja meidän on pestävä ne. Jos ne ovat liian kuluneita, heitämme ne pois ja ostamme uusia. Siinä kaikki. Me vain vaihdamme vaatteita.

K: Meillä on siis tietoisuus ja hallinta, kun kuolemme?

M: Kyllä, mutta hallintaan vaadittavaa voimaa meillä ei ole, ellemme ole valaistuneet ja saavuttaneet uudelleen suuruuttamme.

K: Oletko kokenut kuoleman? Muistatko kokemusta kuolemasta?

M: Voin kuolla joka päivä! Kuolen ja tulen taas takaisin.

K: Voisinko minäkin tehdä niin?

M: Kyllä voit, ja opetan sinulle, kuinka se tapahtuu. Muistaakseni Pyhä Paavali sanoi: Minä kuolen joka päivä (1 Korintt. 15:31). Kun olet Samadhissa, voit katkaista siteet tähän maailmaan muutamaksi tunniksi ja sitten saada jälleen yhteyden. Tulet takaisin, koska vielä ei ole aika lähteä. Meidän on tultava takaisin ja saatettava tehtävämme päätökseen.

K: Miksi haluat kuolla niin monta kertaa?

M: En minä halua kuolla. Minun on vain kuoltava, jotta voisin elää.

 

Top