Kristuksen unohdettu sanoma

MASTER4__1403528252_153.1.44.78

Puhunut Korkein Mestari Ching Hai

Useimmat ihmiset ajattelevat, että he eivät voi seurata Kristuksen esimerkkiä yksinkertaisesti siksi, koska heille on sanottu, että he ovat liian tietämättömiä, liian tyhmiä, liian avuttomia, että he eivät ole mitään. Koska tätä aivopesua on jatkunut sukupolvesta toiseen, ihmiset ovat päätyneet uskomaan siihen.

Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen (Joh. 14:12).

Jeesus ei sanonut, että Hän on ainoa, joka pystyy tekemään kaikkia näitä ihmeitä, opettamaan ja vapauttamaan ihmisiä. Hän sanoi, että mekin voimme tehdä samaa, ja Hän jopa lisäsi:

…ja vielä suurempiakin tekoja (Joh. 14:12).

Jos Jeesus siis on sanonut: Mitä tahansa minä pystyn tänään tekemään, tekin pystytte siihen, miksi emme siis aloittaisi? Me olemme kaikki halunneet tulla yhtä suuriksi, mutta emme ole pystyneet siihen. Miksi? Koska meiltä puuttuu voimaa, tietoa ja viisautta. Mutta jos tiedämme, kuinka tehdä se, silloin voimme. Asia on samanlainen kuin kirurgin kohdalla, joka on oppinut tekemään leikkauksia ihmisen monimutkaisessa sisäisessä järjestelmässä. Jos opiskelemme hänen kanssaan jonkin aikaa, silloin myös meistä tulee samanlaisia asiantuntijoita. Meistä voi tulla yhtä suuria kuin Kristus, jos opimme saman kuin Hän. Tämä on hyvin loogista ja tieteellistä. Buddhan tai Kristuksen kaltaiseksi tulemisessa ei ole mitään mystistä. Ei ole tarvetta mennä Himalajalle, ei ole tarvetta leikata hiuksiaan tai käyttää toisenlaisia vaatteita. Voit valaistua farkuissa! Kyseessä on vain erilaiset elämäntyylit.

Mutta olemme unohtaneet kaiken sen. Uskomme siihen, mitä kirkko, mitä papit sanovat meille, että olemme syntisiä ja että ilman Jeesusta joudumme helvettiin! Jos Jeesus tulisi takaisin, Hän itkisi sielunsa pohjasta nähdessään, miten Hänen opetuksiaan on vääristelty ja piinattu sellaisella tavalla. Hän todella itkee. Hän itkee vieläkin.

Olemme unohtaneet, että Raamattu sanoo Jumalan luoneen meidät omaksi kuvakseen ja meidän olevan Hänen lapsiaan ja Hänen perillisiään. Se tarkoittaa, että me olemme Isämme kaltaisia ja että meillä on Hänen voimansa. Jos isämme on kuningas, se tarkoittaa että me olemme prinssejä ja prinsessoja, ja eikö se olekin jo jotain? Miksi emme siis uskoisi omaan arvoomme, miksi kieltäisimme perintömme, synnyinoikeutemme? Me toistamme jatkuvasti, että olemme Jumalan lapsia ja Hän on luonut meidät omaksi kuvakseen, mutta kuitenkin kamppailemme joka päivä vain ansaitaksemme muutamia pennejä ja rukoilemme koko ajan saamatta vastausta. Syynä on se, että emme osoita rukouksiamme oikeaan kohteeseen ja kolkutamme väärälle ovelle.

Tie taivaaseen on vaikea koska:

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen (Matt. 7:14).

Sanotaan, että se on kapea kuin partaveitsen terä, koska sitä pitkin on niin vaikea kulkea. Miksi polku on niin kapea? Koska se on ajattelutapamme vastaista, vastoin halujamme ja houkutuksiamme. Meidän on sukellettava olemassaolon valtamereen kastelematta vaatteitamme. Siksi se on niin vaikeaa. Meidän on elettävä tässä maailmassa sen kaikkien houkutusten ja ristiriitojen kanssa ja pysyttävä kurinalaisina ja puhtaina, kuin lootus joka kasvaa mudasta, mutta niin puhtaana, tahrattomana ja sulotuoksuisena. Meidän on noudatettava sen esimerkkiä ja tulla Pyhimykseksi helvetissä.

Kun Jeesus oli elossa, Hän sanoi:

Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman Valo (Joh. 9:5).

Poistuttuaan Jeesus ei enää ole maailman Valo fyysisessä mielessä. Hän on jättänyt meille opetuksia, jotka ohjaavat meitä jokapäiväisessä elämässämme. Tämä on erittäin hyvä asia. Mutta on myös olemassa jotakin luonteeltaan äänetöntä, jota emme ole saaneet. Se on hiljainen opetus, joka voidaan siirtää vain hiljaisuudessa. Ja tämä on kaikkein tärkein asia, joka saa meidät näkemään Jumalan ja tuo meidät lähemmäksi Jumalaa. Joten kuka tahansa sitten voikaan auttaa meitä tällä tavalla, teidän ei tulisi tuntea syyllisyyttä tullessanne Hänen luokseen.

 

Top